Milla kasvaa melkeinpä silmissä, pennun pyöreys on jo selvästi vähentynyt sen reilun viikon aikana mitä Milla on meillä ollut. Painoakin on jo viisi kiloa, Jesse saa pian kokoisensa haastajan :)

Viime blogimerkinnän jälkeen ollaan harjoiteltu edelleen luoksetuloa, hieman seuraamista, taluttimessa kävelyä, automatkustusta ja istumista. Niin ja sisäsiisteyttä, siinä taitaakin olla vielä kaikista eniten opittavaa:)  Ulkonaoloaikaa ja "lenkkejä" on myös voinut pidentää, jaksaminen näyttää lisääntyvän äkkiä vaikka unikin maistuu vielä hyvin. Ensimmäiset lapset tavattiin lauantaina (Ellin siskon lapset Miska 6-v ja Minea 2-v). Oli jännä huomata että heitä Milla ei edes yrittänyt haukata, vaikka Minean koiransilitys ei välillä näyttänyt ihan hellältä:) Aikuisia kyllä vielä yritetään maistella jos ei ole sopivaa lelua lähettyvillä. Miskan kanssa ulkona telmiminen oli mukavaa puuhaa, kerrankin oli leikkikaverilla vähintään yhtä paljon energiaa! :) Myös Venla (9-v kultainen noutaja) oli mukana, mutta ei jaksanut kovin innostua pennun peuhaamisesta.

Jessen ja Millan pedit piti ainakin toistaiseksi vaihtaa patjaan. Pahvilaatikon järsisimisestä tuleva melu kuulostaa aika isolta esimerkiksi kolmen aikaan aamuyöstä:) Erilaisia meluisia sähkövempaimia (imuri, hiustenkuivaaja, ikivanha ompelukone) on pitänyt tarkastella aluksi vähän aikaa toiselta puolelta huonetta, mutta nopeasti niihinkin on totuttu. Heti kun taluttimessa kulkeminen sujuu vetämättä niin lähdetään varmaan jo kauemmaskin katselemaan uusia paikkoja. Juna-asema ihmisvilinöineen olisi yksi tutustumisen arvoinen paikka, samalla kertaa tulisi monia uusia kokemuksia.

Koordinaatio on parantunut aika paljon, mitä nyt eilen piti epähuomiossa kävellä suoraan päin tolppaa. Kuului ontto kumahdus, toivon mukaan se kuului tolpasta eikä päästä:)


                                        Pahvin natustelua


                Patjan järsimisestä ei lähde niin kova ääni :)


                            Jesse ja Venla vuodelta 2005