Ihan joka päivä emme ole blogia päivittäneet, joten tässä pari juttua mitkä ovat olleet Millalle uutta.

1. Kärrylenkit. Siinä on ollut yksi treenin paikka. Tavoitteena oli, että Milla osaisi kulkea jouhevasti kärryn vierellä. Se sujuu harjoittelun myötä jo verrattain hyvin. Haasteina varsinkin alkuunsa oli puolelta toiselle kulkeminen ja vetäminen. Vierellä käveleminen kun on näet tylsää

2. Koira ei olekaan perheen, saati vieraiden huomion keskipiste. Juu, näin se on, ja niin pitääkin olla. Milla on ottanut roolinsa ihan hyvin.

Mitä vanhaa sen sijaan pitäisi taas muistella..

1. Perusasiat koulutuksessa. Olemme käyneet Koirakoulun koulutuksissa verestämässä perustaitoja tokon osalta. Useimmat asiat sujuvat kohtuullisesti vanhasta muistista. Kehitystä ei kuitenkaan ole tapahtunut. Miksikö näin? Vastaus löytyy, kun kirjoittaja katsoo peiliin. Toistojen puutetta. Miksi sitä ei voisi vaikka joka lenkillä tehdä muutaman pienen harjoituksen?

2. Lenkit vapaana. Näitä on tullut vähän turhan harvoin. Parasta liikuntaa kun kuitenkin lienee vapaana juoksentelu vaihtelevassa maastossa.

Kuvat ovat parin viikon takaa Jäälijärven maisemista.

Näin syksyllä ulkona on useimmiten pimeää tai vaihtoehtoisesti harmaata. Silloin sitä kaipaa virikkeitä itse kukainenkin.

Koiramme-lehdessä oli artikkeli virikkeistämisestä. Jutussa kerrottiin erilaisista menetelmistä, joiden avulla koira pääsee toteuttamaan luontaisia taipumuksiaan esimerkiksi vahtimiseen tai jäljestykseen liittyen. Millan kanssa on tehty erilaisia ruoan etsintään liittyviä juttuja. Sillä ei tavallisesti ole mikään mahdoton ruokahalu, mutta etsintäpuuhat saa vipinää kinttuihin

Paimennusharjoituksia Milla tekee oma-alotteisesti. Monesti paimennusyrityksen kohteena ovat takapihan takana olevalla polulla liikkuvat lenkkeilijät Tähänkin olisi varmaan sopivaa löytää korvaavaa toimintaa. Mitähän taloyhtiön hallitus sanoisi lammasfarmista takapihalla

Kuvat ovat aamun lenkiltä.

Lenkillä kamera mukana:

..lukee joka syksy lehdissä ties kuinka monta kertaa. On se kumma juttu kun talvi tulee kuitenkin keskimäärin kerran joka vuosi

Millalle talvikelit on pelkästään positiivinen yllätys, pääsee nimittäin jahtaamaan lumihiutaleita! Leukaperät on lujilla kun jokaista hiutaletta pitää yrittää pyydystää Noh, kuvien oton jälkeen lumet ovat sulaneet, ja varmaan uuttaa sataa ja sulaa pois moneen kertaan ennen kuin kuin tulee pysyvämpi peite.

Syksyllä on Millalla ollut kovasti muutakin äksöniä: sunnuntaisin ollaan käyty tokoilemassa ja syyskuun puolen välin tienoilla taloon muutti uusi asukas. Siinäpä sitä olikin ihmettelemistä, mikäs tämä juttu nyt sitten on? Miksi se päästelee outoja ääniä? Sitähän pitää tietenkin sitten hoitaa, häh, eikö sitä saakaan nuolla?

En tiedä olivatko nuo ajatuksia joita vauvan tulo herätti, mutta siltä se on näyttänyt Aluksi vauva herätti ihmetystä ja levottomuutta, mutta kaiken kaikkiaan hyvin on mennyt. Milla käyttäytyy vauvan läheisyydessä varovasti ja vaikuttaa kaikin puolin tottuneen hänen läsnäoloonsa. Saa nähdä mitä sitten tapahtuu kun neiti kasvaa ja alkaa roikkumaan hännässä ja korvissa kaksin käsin..

 

Sunnuntaina starttasi syksyin tokoilut. Alussa Milla oli sekaisin kun seinäkello. Virtaa siis löytyi, mikä sinänsä on hyvä juttu Pikkuhiljaa energiaa saatiin kanavoitua oikeaan suuntaan ja jotain järkevääkin saatiin aikaiseksi. Ohjelmassa oli perussettiä, mikä ajoi asiansa hyvin ensimmäisellä kerralla. Treenitauot näkyy selvimmin keskittymisen puutteena. Taas kerran voi todeta, että miksihän niitä taukoja tulee pidettyä Viisi-kymmenen minuuttia päivässä ei kuulosta kovin paljolta.. ja sillä saisi jo paljon aikaiseksi.

Lenkille tuli otettua pitkästä aikaa kamera mukaan.